Koko perheen puuvene

Saimmepa viimein laskettua puuveneen vesille. Monen epäonnisen sattumuksen myötä prosessi on lykkääntynyt mutta toissapäivänä vene pääsi tosiaan veteen. 

Rakas puuveneemme on 1950-luvulta.

Viime vuonna hankitusta veneestä on tullut jo melkein koko suvun projekti: appi on viettänyt monet tunnit vanhaa moottoria huoltaen, Jeppe on sutinut monet kerrokset tervaa pintaan ja minä vedin lopuksi maalit pohjaan.

Moottori, vanha Wickström.

Tee-se-itse leikkikehä lapselle.

Se tunne kun saa viimein vetää maalarinteipin pois... Sanoinkuvaamatonta!

Nyt ymmärrän miksi puuveneiden parissa häärivät lähinnä eläkeläispapat, sillä paljon aikaa ja rakkautta tällainen paatti vaatii. Aivan oma viehätyksensä puuveneissä kuitenkin on ja se tervan tuoksu on jotain selittämättömän ihanaa.

Valmis vesillelaskua varten!

Lopuksi navetan varastoista raahattiin esiin seuraava projekti. Tämän veneen kunnostus onkin Jepen isän heiniä. Ainakin näin minulle selitettiin...