Tulevan kotimme "varustelutaso" ja mitä ihminen oikeasti tarvitsee

Kaikissa perheen hankinnoissa ja suunnitelmissa pyrin ottamaan huomioon sen että mitään turhuuksia ei meille haalita. Mottona on että tarvitsenko vai haluanko tämän vai voiko ilman sitä elää? Jos vastaus on epävarma hankinta täytyy jättää harkintaan ja siihen palataan kun asia selkiytyy. Tämän takia onkin hyvä pyrkiä suunnittelemaan hankintoja ja satsauksia hyvissä ajoin etukäteen.

Kovasti olemme tuumailleet miten pieni, keltainen mökki kannattaa suunnitella sillä sinne ei missään nimessä ylimääräisyyksiä mahdu. Jonkun mielestä talo voi olla perheelle liian pieni mutta miten sellaista edes pystyy määrittelemään. Järjestelmällisyys ja hyvät sisustusratkaisut kompensoivat mukavasti tilanpuutetta ja vain kekseliäisyys on rajana (ja ehkä budjetti, kröhöm). Pienehkössä tilassa on sekin etu että lämmitystarve on vähäisempi joten energiaa säästyy. Maailmallahan on nyt muuten pinnalla "tiny house"-konsepti ja tähän kategoriaan lukeutuvat talot ovat kooltaan alle 45:n neliön luokkaa. Englanniksi aiheesta löytyy paljonkin mielenkiintoista tietoa netistä jos innostuu googlailemaan. Näihin pikkutaloihin verrattuna mökkimme on oikein ruhtinaallisen kokoinen :)

Viime kesän tunnelmat. Eikös se ole hyvä näin vai jotainko tälle pitäisi vielä tehdä?

 

Alkujaanhan mökissä on ollut vain keittiö, olohuone ja eteinen. Keittiö saa jäädä omalle paikalleen, samoin eteinen mutta olohuoneeseen tulee lisäksi pieni kylpyhuone. Kylpyhuoneeseen laitamme kuivakäymälän jonka lisäksi aivan normaalisti käsienpesualtaan, suihkun ja pyykinpesukoneen. Pyykinpesukone on mielestäni kaikista kotitalouskoneista korvaamattomin, siitä en luovu! Harmaa vesi on tarkoitus johtaa omaan suodatinjärjestelmäänsä. Suihkun lisäksi on sitten ulkosalla se saunamökki joka on peseytymiseen aivan oivallinen.
Pihan perältä löytyy myös perinteinen huussi joka minusta on aivan hyvä säästä riippumatta. Niin herkkähipiäinen ei voi olla että huussin istuinta jotenkin pakkasilla kavahtaisi, eihän :) Ainoastaan öisin tai sairaana ollessa on mukava jos voi asioida sisätiloissa. Ennenhän käytettiin yöastiaa mutta se on minulle jo vähän liikaa. Tottumiskysymys sekin kaiketi...
Tästä tuli muuten mieleen että miksei omakotitaloissa nykyään, ainakaan Etelä-Suomessa, ole ulkohuussia? Olisipa järkevää jos vesivessaa käytettäisiin vain erityistapauksissa tai vain kylmään vuodenaikaan. Ehkäpä tiukemmat jätevesisäädökset pakottavat ihmiset harkitsemaan vaihtoehtoja vesivessan tilalle tulevaisuudessa.

Putkityöt tehty ja välikatto madallettu. Näkymä keittiöstä olohuoneeseen.

Olohuoneeseen saa jäädä lämmönlähteeksi pieni, alkuperäinen pönttöuuni. Noin muuten olohuone jää suhteellisen pieneksi eli sinne mahtuu ehkä sohva ja hyvässä lykyssä kirjahylly. Luulenpa että keittiöstä tulee toisaalta enemmänkin semmoinen oleskelutila kuin olohuoneesta. Emmehän me nytkään vietä telkkari-iltoja tai harrasta muitakaan aktiviteetteja mitä olohuoneissa nyt tehdään.
Eteiseen tulevat sitten yläkertaan vievät portaat ja niiden alle kätketään lämminvesivaraaja. Muutoin eteinen saa olla melko sellaisenaan.

Vintti ennen toimenpiteitä.

Yläkerrassa on ollut vain kylmää vinttitilaa mutta teemme sinne kaksi makuuhuonetta. Alunperin oli tarkoitus tehdä vain makuuparvet mutta nyt saimmekin idean hieman alentaa välikattoa, jolloin yläkerran huoneisiin saa ihan seisomakorkeuden. Pikkuisen alakerran huonekorkeus siis laskee mutta ihan normaalin rajoissa kuitenkin pysytään. Makuuhuoneisiin rakennamme komerot koko pitkälle seinälle molemmille puolille minkä pitäisi ratkaista säilytyspulmat. Kaappejahan emme mihinkään saa mahdutettua kun neliöitä on sen verran vähän, mutta pienetkin tilat saa tehokkaasti käyttöön kunhan suunnittelee ne hyvin ja niin että kaikille tavaroille on oma paikkansa.

Keittiö joskus viime vuonna.

Keittiöstä on jossain vaiheessa 70-luvulla purettu pois puuhella mutta tämän epäkohdan aiomme korjata. Puuhella muurataan uudestaan ja siitä tulee pääasialllinen ruuanlaittopiste sekä lämmönlähde. Hätätapauksia varten olemme ajatelleet hankkia myös sähköhellan ja uunin, vaikka minä vähän niiden suhteen epäröinkin. Saaristossakaan ei ole kuin puuhella ja siellä kaikki ruuat valmistuvat näppärästi ja puuhellan uunissa voi samalla myös leipoa. Luksusinvestointeihin kuuluu myöskin tiskikone ja tietysti juokseva vesi hanasta, jota varten olisi tarkoitus hankkia porakaivo. Vanhoja kaivoja tontilta jo löytyy mutta veden laatu on sanoisinko melko pintavetinen.
Jääkaappi ja pakastin on ehdottomasti saatava ja niiden lisäksi talon kellarissa on kylmäkellari ruuan säilytykseen. Keittiö on kyllä suunniteltava tarkkaan sillä se on koko kodin keskipiste ja sen toimivuus ja harmonia on kaikista tärkeintä.

Aina välillä suunnitelmissa tulee vastaan se ajatus että ovatko esimerkiksi jotkin kodinkoneet tarpeellisia kuin eihän niitä ennenkään ollut. Toisaalta ennen asui myös useampi ihminen saman katon alla joten työmäärää saattoi paremmin jakaa keskenään. Tiskejäkään ei tullut yhtä paljon kun ruoka syötiin yhteisestä kulhosta minkä jälkeen jokainen nuoli oman puulusikkansa puhtaaksi. Tähän aikaan en välttämättä halua palata. Mutta tosissaan, kuka tarvitsee sähköliettä jos on puuhella? Pitääkö se helkutin sähköliesi tosiaan hommata..;)

Traktorin ja mökin korjausta

Kuluneella viikolla olimme pientilalla jossa mummonmökin remontti edistyy ja traktorikin on saatu korjaamolle. Kutsuimme traktorimekaanikon katsomaan John Deereä joka on seissyt pitkään käyttämättömänä. Siinä jokin öljyletku vuotaa ja muutakin pikkuvikaa taitaa olla (joo en ole mikään kone-ekspertti tosiaan). Mekaanikko sai pienen säätämisen jälkeen traktorin hienosti käyntiin mutta oli sitä mieltä että kone täytyy purkaa osiin ja käydä läpi. Niinpä traktori lähti hinauksella menemään korjaamolle. Oli jotenkin sympaattisen näköistä kun traktorit peräkanaa köröttelivät matkoihinsa ja nyt kädet ristissä odottelemme tuomiota.

Mummonmökkkiin Jeppe sai asennettua lattiavasoja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Remontin edetessä tulee kaikenlaista ylläriä vastaan mikä laittaa suunnitelmia uusiksi. Lattia esimerkiksi on hieman vinossa joten lattiavasojen vatupassiin saaminen vaatii paljon mittailuja ja kiroamista. Tarkkuus on kuitenkin tärkeää sillä pienetkin vinoudet kostautuvat jatkossa esimerkiksi seinän rakenteita pystyttäessä.

Keittiön puolella betonilattiaan on muodostunut koko lattian poikki kulkeva halkeama, sillä betoni on valettu suoraan hiekan päälle. Betonilaatta on siis osoittautunut erittäin ohueksi joten Jeppe päätti vetää laikalla lattian auki siitä kohtaa johon keittiön ja kylppärin vesiletkut asennetaan. Laikka sitten leikkasi kiinni ihan alkumetreillä ja alkoi savuta joten uusi pitää jostain hommata.

Viemäröinnistä sanoisin sen verran että vesivessaa emme aio hankkia vaan erottelevan kuivakäymälän, josta kirjoittelen lisää sitten kun se on ajankohtainen. Jätevesiin lukeutuu täten vain harmaa vesi joka johdetaan omaan suodatinjärjestelmäänsä. Juokseva vesi tulee sisään omasta kaivosta sillä kunnalliseen vesijohtoverkkoon emme aio liittyä. Luoja tietää miten vesimaksut tulevaisuudessa saattavat nousta ja vaikkeivät nousisikaan niin haluamme olla veden suhteen omavaraisia. Sitäpaitsi jäteviemärisysteemit ovat maalaistalossa aivan järjettömiä ja turhia sillä jätökset voi kompostoinnin jälkeen käyttää lannoitteena.

Mummonmökin täysremppa

Meillä on tässä kuluneen vuoden aikana ollut työn alla keltaisen 50-luvun mummonmökin kunnostus. Tämä mökki on aikoinaan rakennettu isäni isoäidille ja siinä on aikojen saatossa asustellut eri perheenjäseniä. Viimeiset kymmenen vuotta mökki on kuitenkin ollut tyhjillään kunnes päätimme mieheni kanssa tehdä asialle jotain.

Onneksi talo on säilynyt melko hyväkuntoisena eikä hometta tai muita järkytyksiä ole tullut vastaan. Mitä nyt kuolleen hiiriklaanin jäännökset ovat tulleet esiin lattiaa purettaessa. Talossa on kuitenkin menneinä vuosina tupakoitu joten kaikki sisäpinnat ovat olleet kivasti tervalla kyllästettyjä.

Remontin alkaessa keittiö näytti tältä. Kaikenlaista mukavaa on kertynyt nurkkiin.

Keittiö toisesta näkökulmasta. Valurautaisen hellan sijalla on aiemmin ollut tavallinen puuhella, joka on valitettavasti purettu joskus 70-luvulla.

Olohuone komeudessaan. Kodikasta. Mökkiä on käytetty myös varastona joten aivan näin karuissa oloissa siinä ei kuitenkaan ole asuttu.

Olohuone ja taustalla keittiö purkuhommien jälkeen. Päätimme lopulta purkaa kaikki seinät, lattiat, sisäkaton ja väliseinät. Lopputulos on ainakin avarampi kuin alkuperäinen. Yläkertaan on suunnitteilla makuuparvi ja kuvan oikeassa reunassa näkyy käynti eteiseen eli porstuaan.

Purkuoperaatio on tehty melko kovalla kädellä sillä kyseessä ei ole mikään vanha perinnerakentamiskohde. Eristeenä käytettyä sahanpurua tuli kannettua varmaankin tonneittain ulos mökistä. Kuriositeettina mainittakoon että mökkiin jossain vaiheessa asennetun pesukoneen poistoputkea varten oli joku vain porannut reiän seinään, eli pesuvedet ovat saaneet valua suoraan ulos maahan. Käyhän se niinkin...

Tästä se remontti sitten lähtee käyntiin. Eiköhän siitä kodikas tule!