Kiertolaiselämää

Poukkoilemme vähän väliä saaristotilan ja pientilan väliä ja yritämme hoitaa remontteja ja muita projekteja akuuttiusjärjestyksessä. Meillä on itse asiassa lisäksi olemassa pieni kämppä kaupungissa joka on virallinen kotimme mutta nyt olisi tarkoitus mahdollisimman pian hankkiutua siitä eroon.

Vajaa vuosi sitten aloimme laittaa paikkoja kuntoon rupsahtamaan päässeellä sukutilallani (pientila) ja siellä ollessamme olemme asuneet pienessä, hirsisessä saunamökissä. Meillä on siellä huone johon mahtuu periaatteessa sängyt ja lipasto ja se on siinä. Saunan kiuasta lämmittämällä lämpiää koko mökki joten hyvin on paukkupakkasillakin pärjätty, mutta pyykinpesu ja ruuanlaitto on täytynyt ulkoistaa eli hoitaa etukäteen joko kaupungissa tai naapurissa asuvan perheenjäsenen luona. Lisäksi isäntä on työnsä puolesta viikkoja kerrallaan poissa kotoa joten silloin olen kaksin kaksivuotiaan kanssa kaupungissa. Siellä me sitten koitetaan pysyä järjissämme betonihelvetissä ja yritetään olla tukehtumatta katupölyyn :) Saunamökkiolosuhteissa on tuntunut liian hankalalta olla kahdestaan vilkkaan pikkupojan kanssa, mutta nyt onneksi alkaa helpottaa ja suunnittelemme pysyvästi lähtöä kaupungista. Jihuu! Remontin edetessä asumisoloihinkin tulee tietysti parannuksia kun mummonmökkiin voi muuttaa. Olemme päättäneet että mantereen pientila on "tukikohtamme" vaikka saaristotila yhtä lailla tärkeä onkin.

Saunamökki

Saaristotila on täysin asumiskelpoinen (vailla nykymukavuuksia) mutta siellä en ole vielä uskaltanut olla kahdestaan lapsen kanssa, varsinkaan ilman pyykkikonetta! Kotityön määrä vauvan kanssa nimittäin on ollut uskomaton puhumattakaan univelasta joka vie voimat ihan fyysisestikin. Onneksi nyt alkaa tuntea itsensä ihan ihmiseksi taas ja on valmis uusiin seikkailuihin.

"Kaikki" muut tuntuvat jo suorittavan ensimmäisiä kevätkylvöjä ikkunalla ja seuraavan kotieläintensä perheenlisäyksiä mutta meillä se on tänä vuonna vielä teoreettisemmalla tasolla. Jotain pientä kasvimaata on varmaan tulossa, samoin se perinteinen marjastus/sienestys/kalastus, mutta muut omavaraisuuspyrkimykset joutuvat odottamaan tänä vuonna. Meillä on nytkin menossa alituinen muuttoprojekti jota toteutamme pikkuhiljaa pienissä erissä, minkä lisäksi nämä rakennusten peruskorjaukset ovat työn alla. Jos nyt saisi korjattua kanalankin uuteen uskoon pientilalla niin ensi vuonna olisivat maatiaiskanat erittäin tervetulleita. Noh, yrittänyttä ei laiteta!

Traktorin ja mökin korjausta

Kuluneella viikolla olimme pientilalla jossa mummonmökin remontti edistyy ja traktorikin on saatu korjaamolle. Kutsuimme traktorimekaanikon katsomaan John Deereä joka on seissyt pitkään käyttämättömänä. Siinä jokin öljyletku vuotaa ja muutakin pikkuvikaa taitaa olla (joo en ole mikään kone-ekspertti tosiaan). Mekaanikko sai pienen säätämisen jälkeen traktorin hienosti käyntiin mutta oli sitä mieltä että kone täytyy purkaa osiin ja käydä läpi. Niinpä traktori lähti hinauksella menemään korjaamolle. Oli jotenkin sympaattisen näköistä kun traktorit peräkanaa köröttelivät matkoihinsa ja nyt kädet ristissä odottelemme tuomiota.

Mummonmökkkiin Jeppe sai asennettua lattiavasoja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Remontin edetessä tulee kaikenlaista ylläriä vastaan mikä laittaa suunnitelmia uusiksi. Lattia esimerkiksi on hieman vinossa joten lattiavasojen vatupassiin saaminen vaatii paljon mittailuja ja kiroamista. Tarkkuus on kuitenkin tärkeää sillä pienetkin vinoudet kostautuvat jatkossa esimerkiksi seinän rakenteita pystyttäessä.

Keittiön puolella betonilattiaan on muodostunut koko lattian poikki kulkeva halkeama, sillä betoni on valettu suoraan hiekan päälle. Betonilaatta on siis osoittautunut erittäin ohueksi joten Jeppe päätti vetää laikalla lattian auki siitä kohtaa johon keittiön ja kylppärin vesiletkut asennetaan. Laikka sitten leikkasi kiinni ihan alkumetreillä ja alkoi savuta joten uusi pitää jostain hommata.

Viemäröinnistä sanoisin sen verran että vesivessaa emme aio hankkia vaan erottelevan kuivakäymälän, josta kirjoittelen lisää sitten kun se on ajankohtainen. Jätevesiin lukeutuu täten vain harmaa vesi joka johdetaan omaan suodatinjärjestelmäänsä. Juokseva vesi tulee sisään omasta kaivosta sillä kunnalliseen vesijohtoverkkoon emme aio liittyä. Luoja tietää miten vesimaksut tulevaisuudessa saattavat nousta ja vaikkeivät nousisikaan niin haluamme olla veden suhteen omavaraisia. Sitäpaitsi jäteviemärisysteemit ovat maalaistalossa aivan järjettömiä ja turhia sillä jätökset voi kompostoinnin jälkeen käyttää lannoitteena.

Puuvajan/työvajan kunnostus

Saaristossa on satanut lunta viime aikoina ja maisema on ollut utuinen ja seesteinen. Harvassa paikassa saa nauttia samanlaisesta hiljaisuudesta ja rauhasta. Vesilinnut ovat kuitenkin alkaneet saapua ja jäät ovat lähtemässä joten kevät on alkamassa. Vielä ehtii tehdä sisähommia jotka on suunnitellut talven ajalle.






Puu-/työvajaa on nyt saatu ehostettua siltä osin että puuvajaan on laitettu tukipylväät kannattelemaan ylempää kerrosta. Jeppe valoi anturat pylväitä varten jo viime syksynä ja nyt on viimeinen pylväs saatu paikalleen. Olemmekin kummastelleet miten työvaja on pysynyt pystyssä kun ajattelee että sen ylemmässä kerroksessa on aikoinaan rakennettu jopa veneitä.

Itse puuvajan perustuksia pitää vielä valaa ja fiksailla mutta nyt on kuitenkin neljä tukipylvästä kannattelemassa ylempää kerrosta. Toistaiseksi saakin sitten keskittyä klapihommiin. Tavoitteena olisi saada puuvaja täpösen täyteen polttopuuta. Saaristossa polttopuut kuivuvatkin todella nopeasti kun tuuli puhaltelee ihan eri luokkaan kuin mantereella.