Kevät iski päälle

Nyt on kevät lähtenyt kunnolla käyntiin. Heti pääsiäisestä lähtien on työmäärä jotenkin riistäytynyt käsistä enkä juuri ole ehtinyt ylimääräisiä asioita hommailla, mukaan lukien blogin päivitys. Viime viikkoihin on sisältynyt intensiivistä ulkoilua sillä olen hulluna painanut pihatöiden parissa pientilalla. Olen ollut ihan lapsen kanssa kahdestaankin nyt Jepen ollessa töissä ja hyvin on sujunut vähän karummissakin olosuhteissa. Enää ei ainakaan tarvitse leikkikentän reunalla tylsistyä kaupungissa kun luonnossa riittää pikkumiehelle tutkittavaa ja saa päästellä ylimääräisiä höyryjä. Jepen palattua kotiin meriltä olemmekin sitten muun muassa alkaneet traktorihommiin ja saaneet kaikenlaista aikaiseksi.

Homma toimii!

John Deere on siis saatu kotiin korjaamolta ja olemme rekisteröneetkin sen. Nyt voi kanssa-autoilijoiden iloksi ajella maanteilläkin kun rekisterikilpi on ruuvattu paikoilleen. Vaikken mikään moottori-ihminen olekaan niin maatilalla/pientilalla ei nykypäivänä paljon mitään tehdä ilman traktoria joten tuntuu todella mahtavalta että tämä on hoidettu. Olemmekin jo tarvinneet traktoria useampaan otteeseen mm. hinaamaan automme irti liejusta, sillä kevätsateet ovat muuttaneet pihatien mutapelloksi. Hinausköyden kiinnitys alkaa minultakin jo sujua rutiinilla. Tehtävien töiden listalle on siis täten päätynyt myös pihatien ojitus ja kunnostus...

Ensi töiksemme hankimme myös peräkärryn traktoriin. Traktori ilman peräkärryä on melko onneton. Esimerkiksi puu- ja maakuormien kuljetuksessa se on välttämätön. Olemme kummatkin aivan innoissamme tästä traktori-peräkärry-yhdistelmästä ja pari kuormaa polttopuuta olemme jo kuskanneet. Muistinko mainita että siinä on myös hydraulinen kippi? Äärettömän kätevää! Kaiken lisäksi peräkärryn edellinen omistaja on maalannut sen sopimaan sävy sävyyn John Deeren kanssa että kyllä näillä kelpaa ajella. Tämä on suurehko investointi mutta tarkkaan harkittu ja suunniteltu tulevaisuutta ajatellen. Hehkutus ehkä menee jo pröystäilyksi mutta on se vaan niin hieno! Ja tulee kyllä tarpeeseen.

Kolme kiehtovaa viljelytapaa

No niin, vaikka tämä kesä tulee olemaan kiireinen enkä ehdi paljon samassa paikassa olemaan niin olen nyt silti suunnitellut jotain pientä kasvimaata. Tämän johdosta olenkin tutkiskellut erilaisia ja minulle uusia tapoja viljellä vihanneksia. Lähtökohtana suunnitelmilleni on helppohoitoisuus ja sadon maksimointi. Seuraavassa kolme houkuttelevaa, erikoista viljelymenetelmää eli "itselannoittava ämpäri", "neliöjalkaviljely" ja "avaimenreikäpuutarha". Teinpä pienet kaaviotkin näiden menetelmien toimintaperiaatteista.

Itselannoittava ämpäri

1. "Itselannoittava ämpäri"

Netistä löytyi ensinnäkin jonkun herran kehittämä tapa kasvattaa tomaatteja osittain maahan upotetun ämpärin ympärillä. Ämpäriin porataan reikiä kahteen riviin siten että ylempi rivi jää aivan maan pinnan yläpuolelle ja alempi rivi jää ämpärin pohjan tuntumaan. Kastelu suoritetaan siis suoraan ämpäriin josta vesi valuu maan alle kasvin juurille. Ämpäriin on tarkoitus myös laittaa pari lapiollista kompostia josta ravinteet leviävät maahan kastelun yhteydessä. Kasveja ympäröivä verkkoaita puolestaan tukee kasvit pystyyn. Mitään nimeä tälle menetelmälle en löytänyt edes englanniksi mutta käytän tästä termiä itselannoittava ämpäri.

Tomaattia en viitsi tänä vuonna yrittää kasvattaa mutta mietin jos vaikka kurkkua voisi viljellä tällä tavalla. Kurkun taimet voisivat kasvaa ylöspäin verkkoa pitkin ja kurkut olisi helppo korjata talteen kun ei tarvitse lehtien alta kaivella ja etsiä. Verkon täytyisi tietysti olla merko korkea ja ehkä kurkun varsia joutuu langalla sitomaan kiinni. Tämä ei olisi mikään iso investointi meni se sitten syteen tai saveen ja tämmöinen viritys mahtuu pienellekin alueelle.

Square foot gardening

2. Square foot gardening

Toinen kiinnostava menetelmä on "square foot gardening" eli oman vapaan käännökseni mukaan neliöjalkaviljely :D Ehkäpä oikea suomenkielinen nimitys on olemassa mutta en sellaista ainakaan löytänyt. Oikeastaanhan nimi viittaa viljelmän kokoon, sillä kyseessä on neliön muotoinen kohopenkki. Itse kohopenkki koostuu pienemmistä neliöistä jotka ovat kooltaan "jalka x jalka" eli noin 30 x 30 cm ja näitä neliöitä on 4 x 4 eli 16 kappaletta. Juju onkin siinä että jokaisessa pikkuruudussa kasvatetaan omaa lajiaan. Näin eri kasveista koostuva viljelys muodostuu niin tiiviiksi että rikkaruohoille ei jää tilaa ja kasvitauditkaan eivät iske yhtä hanakasti pienen mittakaavan istutuksiin. Siemeniä menetelmässä säästyy myös sillä kasveja ei kylvetä riveittäin vaan pieniin, yksittäisiin koloihin. Lisäksi kohopenkki on lämmin kasvualusta eli kasvu tehostuu ja pienehkön kokonsa puolesta siihen ylettyy joka puolelta tonkimaan.

Keyhole garden, kuvassa vasemmalla näkymä ylhäältäpäin ja oikealla läpileikkaus kasvualustan kerroksista

3. Keyhole garden

Kaikista kiehtovin kohopenkki onkin sitten "keyhole garden" eli vapaasti suomennettuna avaimenreikäpuutarha tai jotain sinne päin. Tämä metodi kehitettiin alkujaan Afrikan kuivaan ja karuun ilmastoon mutta onhan Suomessakin paikoin kuivaa ja karua heinäkuussa. Tähän pyöreään, korkeaan kohopenkkiin rakennetaan syvennys josta pääsee kätevästi käsiksi penkin keskellä olevaan, verkosta muotoiltuun kompostiin. Kompostiin kipataan kesän mittaan talousjätetttä joka kompostoituu ja josta liukenee samalla ravinteita kasvualustaan. Kompostia ei tarvitse kääntää sillä joukkoon laitetaan myös kevyempää ainesta joka kuohkeuttaa kompostia eikä mätänemistä näin ollen pitäisi tapahtua. Kastelu tapahtuu kompostin kautta eli vesi kaadetaan kompostiin jolloin ravinteet leviävät ympäröivään kohopenkkiin. Kastelua tarvitaan melko vähän sillä muotonsa ansiosta kosteus pysyy hyvin penkissä. Runsassateisina aikoina komposti kannattaa peittää etteivät ravinteet valu hukkaan.

Kohopenkin reunat voi tehdä vaikkapa kivistä tai tiiliskivistä ja se täytetään erilaisilla materiaaleilla ilmavuuden parantamiseksi. Täyttäminen suoritetaan siten että penkin sisäreunat vuorataan pahvilla, pohjalle tulee vaikkapa paksuja oksia ja risuja, sitten lisää pahvia, olkea, sanomalehteä tai mitä sattuu olemaan käsillä. Ylimpiin kerroksiin laitetaan kasvualusta eli multaa, kompostia jne. Vuosien mittaan kohopenkkiin laitettu kasvualusta kompostoituu, painuu kasaan ja lisää ainesta voi lisätä pinnalle. Korkeutta reunoille tulee metrin verran tai vähemmänkin, sillä reunoja voi rakentaa korkeammiksi myöhemmin. Keskeltä kohopenkki on korkeampi kuin reunoilta mikä tehostaa kasteluveden valumista.

Helppohoitoisuutensa vuoksi nämä kohopenkit suunniteltiin aikoinaan 90-luvulla Afrikassa HIV ja AIDS-potilaille soveltuviksi sillä heikkokuntoinenkin ihminen pystyy ilmeisesti niitä hoitamaan. Sittemmin menetelmä on tehokkuutensa vuoksi levinnyt tavalliseen kotikäyttöön. Luinpa jostain että kolme tällaista kohopenkkiä tuottaa vihanneksia vuoden tarpeiksi kymmenhenkiselle perheelle Afrikassa! Tämä on kyllä uskomattoman kiehtova keksintö.

Nähtäväksi jää miten kasvatuskokeilut sujuvat ja laitan raportin metodien toimivuudesta kun olen niitä ensin testannut. Mielenkiinnolla odotankin viljelykauden alkamista!