Puuvajan kasvojenkohtous kierrätysmateriaaleista

Miksi pientilan puuvaja on aikoinaan tehty maapohjaiseksi on minulle mysteeri. Klapien kuivumisen kannalta huono juttu ja muutenkin maaperä on alaspäin viettävässä rinteessä, joten koita siinä sitten pinota nättejä halkorivejä. Touhu ei ollut kestävällä pohjalla, joten suunnittelimmme liiterin uusiksi. Tyhjensimme puuliiterin ja lapioimme vanhat kaarnakerrostumat pois, jolloin hiekkapohja tuli esiin.

 Hävityksen kauhistus, mikä sotku :)

 Laudoituksen alaosa on lahoillut koska maa-aines on ollut pakkautuneena sitä vasten. Nyt seinällä on taas tilaa hengittää.

 Lattiaa varten kaivoimme varastoista "kakkosnelosia" eli niistä tehtiin kunnon tukikehikko. Lattian alle strategisiin kohtiin laitettiin tukea harkoista, joita oli sattumalta ylimääräisiä lojumassa nurkissa. Sen kummempia anturoita emme alkaneet valamaan vaan laitoimme harkot tukevasti hiekkaiseen maaperään. Tämähän on "vain" puuliiterin lattia joten varmaankin ajaa asiansa.

Materiaalieina käytimme suurilta osin purkujätettä keltaisesta talosta, eli puutavaraa ei tarvinnut ostaa. Taas tuli todistetuksi että kaikki kannattaa säästää, selvää romua lukuun ottamatta. Koskaan ei tiedä milloin tulee tarvinneeksi jotain. Tärkeää on kuitenkin miten ja missä tavaraa säilyttää, kaiken pitää olla järjestyksessä että piha ei ala muistuttamaan kaatopaikkaa :)

Näillä näkymin klapit ehtivät suojaan ennen talven tuloa.

Syyskesän tunnelmat

Kesä taisi olla nyt sitten tältä erää pulkassa ja kokosin sitä ajatellen saariston syystunnelmat yhteen pakettiin. Kuvia tulee napsittua aina siellä täällä ja missäpä niitä muuten esittelisi. Eli hyvää syksyn alkua kaikille!






Linnunpesä rantavajan seinustalla on toimittanut virkansa tältä kesältä.

Merimetsojen valtaama luoto. Jotenkin hurjanoloinen tunnelma. Joku kauhuelokuvan intro tulee mieleen :)

Pefletit ilta-auringossa...

Kasteisista hämähäkinseiteistä tulee aina syksy mieleen.

Merikotkan näkeminen ei enää saa kenenkään ilmettä värähtämään, sen verran yleinen näky se nykyään on. Kunnioitusta herättävä olemus sillä silti edelleen on. Toivottavasti tämä yksilö suuntasi merimetsoilla herkuttelemaan :)

Tämä ei ole meidän rannastamme mutta jotenkin kiehtova näky. 

Ovat nämä tunnelmat jännittäviä täällä saaristossa!

Vanha kunnon venevaja

Eräs ikuisuusprojekti on saariston vanha, hyvin palvellut venevaja. Vanhoja tukkeja joutuu uusimaan sieltä täältä ja vedessä lotraamista ei voi harrastaa muuten kuin kesäaikaan, joten remonttiaika on rajoitettua. Venevaja on luultavasti 1950-luvulta ja sinne ovat lähitilojen saaristolaiset kokoontuneet selvittämään kalansaaliitaan, millä selittyy venevajan suuri koko.

Kun kuvaa katsoo niin mielessä saattaa käydä että uutta maalipintaa voisi sipaista, mutta aiomme uusia koko laudoituksen jossain vaiheessa.

Ennen käyttöä tukit aisataan eli kuoritaan. Tuli vain mieleen kaikki työvaiheet jotka tätä vaihetta ovat edeltäneet: ensin puu on kaadettu, sitten oksat poistettu, oksat kasattu kokoon ja viety nuotiopaikalle ja tukki tuotu paikan päälle traktorin avulla. Ilman moottorisahaa ja traktoria emme mitenkään saisi hommia tehtyä, vaikka omavaraisia olemmekin tämän puumateriaalin osalta. Nämä ovat realiteetit tällä hetkellä.

Vanhat, poistettavat puuosat ovat kauniisti levän "patinoimat".

Tukkien käsittely hankalissa, epätasaisissa paikoissa on todella raskasta työtä. Voin ihan kylmästi todeta että se ei ainakaan ole mitään naisihmisen hommaa, ellei sitten satu omaamaan amatsonin voimat ja kestävyyden :)

Venevajan ulkoseinustaa.

Nykyisellään rantarakentaminen on kiellettyä (paitsi erityisluvalla, eli käytännössä turha luulo että lupa heltiää) joten kannattaa vaalia niitä olemassa olevia rantarakennuksia. Ne ovat totisesti historiaa ja oikeastaan tämän takia venevajamme on kalastajatilan arvokkain rakennus. Jos saaristossa aikoo viettää aikaa muutoinkin kuin kesällä niin venevaja on erittäin tarpeellinen. Syysmyrskyt mukiloivat laiturissa olevat veneet tuusan nuuskaksi jos huono tuuri käy. Muutenkin on hyvä että löytyy suojainen paikka jossa selvittää verkot syysviimassa.

 

Verkot saavat vielä hetken roikkua rauhassa odottaen kalakauden alkua. Saalista alkaa tulemaan vasta syyspuolella. Pääasiassa verkkoon käy täällä ahvenia, simppuja, kuoreita, siikoja, haukia ja joskus kuhaa, suutari, silakkaa, lahnoja, särkiä tai kiiskiä. Vähän kaikenlaista siis. Kesäaikaan venevaja toimii turvapaikkana kalanpoikasille.

Pieni katsaus vuoteen 1996 jolloin tehtiin uusi arkku venevajaa tukemaan. Sitä ilman rakennus olisi jo ajat sitten lytistynyt keskeltä kokoon.