Kuivatut omenat ilman kuivuria

Omenoita taitaa tänä vuonna tulla vähän joka tuutista ja moni varmasti pohtii mitä kaikkea niistä saisi aikaiseksi. Minulla ei tällä hetkellä ole resursseja suurien omenamäärien käsittelyyn ja varastointiin, joten ajattelin tehdä kuivattuja omenoita. Kuivattavaksi sopivat parhaiten talvi- ja syysomenat mutta voi myöskin kokeilla kiinteämaltoisia kesäomenoita.

Kuivatut omenat kerätään suoraan puusta, pestään ja siemenkota poistetaan omenaporalla. Omenat siivutetaan ja uitetaan sitruunavedessä tummumisen estämiseksi. Minulla ei ole kuivuria eikä kiertoilmauunia, joten ajattelin pujotella omenarinkulat naruun ja ripustaa kattoon puuhellan yläpuolelle. Saaristotilalla nimittäin puuhella lämpiää päivittäin ruuanlaiton lomassa muutenkin. Ensi viikolla sitten selviää lopputulos!
Päivitys: Kuivatut omenat löytyvät täältä.

Vaikka viljellyt, kotimaiset omenat ovatkin ihania niin täytyy vielä hehkuttaa että "villiomenat" ovat kaikista parhaita. Meillä on perinteisesti käytetty aina villiomenoita omenapiirakkaan sillä ne ovat sellaisenaan syömäkelvottomia. Mitä happamampi omena sen parempi piiras tai sose, joten kannattaa muistaa että todella happamat omenat ovat aivan käyttökelpoisia.

Ikivanha tarhaomenapuu.

 
Perhepiirissä olemme aina puhuneet villiomenapuista kun on kyseessä "villi", kitkerä omenalajike mutta oikea nimitys onkin metsäomenapuu. Metsäomenapuu on rauhoitettu ja ilmeisesti vähenemään päin, sillä se risteytyy helposti viljeltyjen omenalajikkeiden kanssa. Monet "villiomenapuut" taitavatkin olla risteymiä tai villiintyneitä tarhaomenapuita. Sen verran harvinainen laji on kyseessä että tuskin mekään mitään aitoja metsäomenoita olemme keränneet. Metsäomenapuun ja tarhaomenapuun erottaa esimerkiksi siitä että metsäomenapuu on orainen (piikkinen). Jos metsäomenapuu tontilta löytyy niin kannattaa siis muistaa vaalia sitä!

Sadonkorjuuta etteivät peurat ehdi ensin! Niillekin kyllä satoa riittää...

Happamista omenoista syntyy paras piirakka.

Näihin tunnelmiin päätämme kierroksen omenatarhassa!

Aromikas aronia hyötykäyttöön

Aronia (Arónia melanocárpa), koristearonia (Aronia × prunifolia) ja marja-aronia (Aronia mitschurinii), ovat monelle tuttuja koristepensaita. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa aroniaa on Venäjällä jalostettu hyötykäyttöön jo vuodesta 1834 lähtien. Haluan tässä levittää aronioiden ilosanomaa ja jakaa vinkkejä marjojen hyötykäyttöön, sillä aroniat eivät tunnu kuuluvan ihan jokakeittiön perusmuonaan. Tähän olen koonnut kunnon tietopläjäyksen sekä aronian käyttömahdollisuuksista, kasvuvaatimuksista että terveyshyödyistä.

Ensimmäisen vuoden sato metsäpuutarhassa! Ei kovin ruhtinaallinen mutta siitä se lähtee.

Marjojen käyttömahdollisuuksia

 
Tuoreet aronian marjat ovat sellaisenaan melko karvaita, mikä ehkä selittää niiden vähäisen suosion meillä Suomessa. Erilaisiin ruokiin käytettyinä ne kuitenkin ovat erinomaisia. Pieni pakkanen myös puraisee marjoista karvauden.
Aronioita voi kuivata, mehustaa, käyttää viinin valmistukseen, smoothieen, pakastaa ja hillota. Hilloihin ne soveltuvat hyvin koska sisältävät runsaasti pektiiniä, ja mausteeksi hilloon sopivat vaikkapa vanilja, piparminttu ja hunaja. Marjoja kannattaa myös kokeilla sekoittaa esimerkiksi omenien, luumujen tai hapokkaiden marjojen joukkoon, kuten punaviinimarjoihin, ruusukvitteniin tai karviaiseen jolloin maku tulee paremmin esiin. Myös leipään, jugurttiin ja jopa jäätelöön niitä käytetään muualla maailmassa. Puolassa kuivattuja marjoja käytetään yrttiteen valmistukseen. Piirakkaa varten marjat kannattaa ensin keittää hilloksi, sillä muutoin marjat jäävät koviksi. Kannattaa aina myös muistaa että aronian marjat tahraavat herkästi.

Oma reseptisuosikkini on aroniarahka, joka on mielestäni paras kaikista rahkajälkiruuista verrattuna vaikkapa perinteisiin vadelma-, banaani-, tai mansikkarahkaan.

 Aroniarahka:

• 2 dl kermaa
• 1 purkki rahkaa (250 g)
•  puolisen litraa aronian marjoja
• 0,5 - 1,5 dl sokeria (maun mukaan)

Aronian marjat keitetään tilkassa nestettä kunnes ne mehustuvat. Mehu puristetaan siivilän läpi ja annetaan jäähtyä. Vaahdotettu kerma ja rahka sekoitetaan. Aronian mehu ja sokeri kannattaa lisätä maun mukaan. Mehu on melko voimakkaan makuista joten sitä ei välttämättä tarvitse kaikkea käyttää.

Terveyshyötyjä

Aronia kuuluu selkeästi kategoriaan "superfood". Marjat sisältävät 6 - 11 % sokeria, runsaasti E- ja C-vitamiinia, karoteenia, E-vitamiinia, flavonoideja ja monia mineraali- ja hivenaineita. Marjoja on käytetty verenpainetaudin ja verisuonten kalkkeutumien hoitoon (Rautavaara T. & Knuuttila P. 1981). Marjat sisältävät myös runsaasti antioksidantteja joiden on yleisesti ottaen todettu ehkäisevän syöpien kehittymistä ja ikääntymistä. Aronian marjojen sisältämien ainesosien käyttömahdollisuuksia lääketieteessä on tutkittu melko laajasti (Aronia, Wikipedia) Aronian sisältämät antioksidantit ovat tämänhetkisen tiedon valossa se terveyden kannalta merkittävin ainesosa. Tämän osalta aroniat peittoavat jopa mustikat, mustaviinimarjat ja karpalot (agmrc.com/aronia-berries 23.8.2016).

Viljely on helppoa!

Aronia kasvaa 1 - 3 metriseksi, kukkii hienosti alkukesästä ja syksyisin lehdet saavat kauniin ruskavärityksen. Se on erittäin vaatimaton ja satoisa pensas joka ei tarvitse kovin kummoisia olosuhteita viihtyäkseen. Tämä on se pensas jota kannattaa kokeilla vaikka metsän reunaan tai joutomaalle. Luonnossa aroniapensaat kasvavat metsän alus- ja reunuskasvillisuutena joten ne viihtyvät myös puiden alle istutettuina.
Aronia viihtyy pohjoisessa Rovaniemelle saakka ja on myöhäinen kukkija jolloin hallanvaara alkaa olla ohi. Marja-aronian lajikkeita ovat esimerkiksi "Viking" ja "Nero", vaikka muutkin lajit ovat syötäviä. 
Parhaiten aronia tuottaa satoa multavassa, vettä läpäisevässä maassa aurinkoisella paikalla, eikä kirjallisuuden mukaan viihdy hiekkaisessa tai savisessa maassa. Lapsuudenkodissani tosin aronia kasvoi vuosikaudet hyvin viihtyen savisessa rinteessä.

Aroniat sietävät hyvin kuivuutta, tuholaisia ja tauteja. Kannattaa silti pitää mielessä että ne kelpaavat syötäväksi peuroille, jäniksille, linnuille ja jyrsijöille, jolloin aita tai verkko saattaa olla tarpeen suojaamiseen. Aronia on itsepölyttyvä joten yksikin pensas riittää sadon tuottamiseksi. Yksi pensas voi tuottaa jopa 8-10 kg marjoja.
Joissakin ohjeissa aroniaa suositellaan leikattavaksi viiden vuoden välein jotta se tuottaisi paremmin marjoja. Leikkausvuonna satoa ei tule. Tosiasiassa ehdottomasti parempi tapa on leikata jokunen oksa sieltä täältä vuosittain. Näin satoa tulee tasaiseen tahtiin. Leikkuu suoritetaan myöhään talvella tai aikaisin keväällä ennen silmujen puhkeamista.

Eipä sitten muuta kuin aronioita istuttelemaan, ellei sellaista jo puutarhan perältä löydy!


Lähteet:
Rautavaara T. & Knuuttila P. (1981). Mihin marjamme kelpaavat. WSOY.
Yhteishyvä: kasviopas, marja-aronia
ET-lehti: Parhaat marja-aroniareseptit
Wikipedia: marja-aronia
Suomalainen Taimi: marja-aronia
Wikipedia, Aronia (englanniksi)
http://www.agmrc.org/commodities-products/fruits/aronia-berries/
Yllä oleviin viitattu 22.8.2016.

Avaimenreikäpuutarha - totuuden hetki on koittanut

Nyt tulee selonteko tämän kesän villistä viljelykokeilusta: avaimenreikäpuutarha aka keyhole garden (avaimenreikäpuutarha on oma suomennokseni). Tämä sopii erityisesti niille jotka eivät pidä kitkemisestä tai kumartelusta mutta haluavat hyvän sadon helposti karussa maaperässä. Toisaalta tämä on viljelyä pienessä mittakaavassa joka sopii hyvin pieneenkin pihaan.

Ihan kiitettävästi kurkut ovat viihtyneet. Eikä muuten pahemmin ole tarvinnut kitkeä!

Kasvimaan perustin tänä keväänä ja nyt kurkut rönsyilevät siinä valtoimenaan. Ajatuksena tässä oikeaoppisesti olisi että keskellä on pieni, pyöreä komposti jonka kautta kastelu tapahtuu ja josta liukenee samalla ravintoaineita kasvualustaan. Tein siis kanaverkosta pienen kompostihökötyksen ja ajattelin että siihen ei kannata laittaa mitään eläinperäisiä ruuantähteitä, koska joku villieläin niitä voisi käydä levittelemässä. Pelkkiä kasviksia siis. No siltipä supikoirat olivat yhtenä yönä käyneet tonkimassa ja riehumassa joten komposti piti tyhjentää ja lakkauttaa. Itse kasvimaa sai kuitenkin jatkaa elämääänsä normaaliin tapaan.

Kaikenlaisia kasveja tähän alunperin suunnittelin mutta lopulta vain kurkut lähtivät kunnolla kasvuun, sekä muutama pieni vahapapu ja salaatti. Alussa multa osoittautui myös liian happamaksi ja kasvit eivät tahtoneet kasvaa, joten mukaan lisättiin hätäratkaisuna puun tuhkaa.

Innokas supikoira on käynyt ruopsuttamassa kompostia ja tassuttelemassa ympäriinsä. Olisihan se toisaalta pitänyt arvata jo etukäteen...

Avaimenreikäpuutarhan muoto on minusta erittäin käytännöllinen, koska syvennyksen ansiosta istutusta pääsee kätevästi ronkkimaan joka suunnalta. Korkeat reunat ovat huomattavasti ergonomisempia selälle kuin perinteinen kasvimaa. Reunathan voivat olla periaatteessa mitä tahansa sopivaa materiaalia, mutta jos tontti sattuu olemaan kiviä täynnä niin niitä kannattaa hyödyntää. Perustamisvaihe saattaa olla raskas mutta jatkohoito on sitten helppoa.

Iso kurkku ja pikkukurkku söpösti vierekkäin. Avomaankurkussa on se huono puoli että se on hieman karvainen, joten sen joutuu kuorimaan. Karvatonta kasvihuonekurkkua on menneinä kesinä meillä kasvatettu ulkona onnistuneesti.

Tällainen pieni kasvimaa kannattaa ehdottomasti sijoittaa kulkureitin varrelle, tässä tapauksessa huussipolun viereen. Täten kasvustoa tulee tarkkailtua monta kertaa päivässä.
Jos tontin maaperä on kuivaa ja karua tai kovaa savea, voi olla parempi vain suosiolla laittaa tällainen kohopenkki kuin yrittää väkisin sekoittaa maahan kaikkea maanparannusainetta. Toinen vaihtoehto huonolle maaperälle voisi olla kateviljely, mutta halusin kokeilla jotain erikoisempaa.

Kasvit tähän kannattaa valita niin ettei kovin isojuurisia laita, kuten kesäkurpitsaa tai perunaa. Kurkku tuntui viihtyvän hyvin, samoin salaatti. Miksei voisi pieneen kesätarpeeseen kokeilla vaikka retiisejä, sipulia, porkkanaa, mangoldia ja punajuurtakin. Isoja määriä yhdessä tällaisessa ei saa viljeltyä, mutta vaikka kesämökille tai pieneen pihaan aivan oivallinen ratkaisu. Ainahan näitä voi rakentaa lisääkin...

Etualalle on kohonnut jo toinen samanmoinen. Kivien väleihin sopii tiivisteeksi sammal.

Seuraava avaimenreikä onkin ilmestynyt edellisen viereen ja tästä on nyt jätetty se kompostihäkkyrä pois. Kivireunukset sulautuvat mielestäni hyvin ympäristöön ja ovat kaunista katseltavaa. Kun kivien väliset kolot tiivistää sammaleella niin esteettinen kokonaisuus on valmis. Alimmaiseksi laitettiin muuten juurimattoa etteivät läheisten puiden juuret kasvaisi multakerrokseen!

Ihana kurkkuyrtti joka kasvoi lopulta aivan muualla kuin itse kasvimaassa.

Blogihaaste ja pähkinäpolku

Haaste

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen:

 

Kiitos haasteesta ja tunnustuksesta! Vastailen haasteeseen ja heitän väliin tunnelmakuvia saaristossa sijaitsevan, maagisen pähkinäpuupolun varrelta. Olipa hauskaa saada tunnustus ja haaste, minulle aivan ensimmäinen laatuaan. Kiitos Sanni! Ja jotenkin yllättävän haasteellinen haaste tämä :)

Matka alkaa.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen:

Alunperin en olisi koskaan uskonut aloittavani bloggaamista, sillä aikaisemmin tekstin tuottaminen on ollut hirveää pakkopullaa! Kyllä, suunnilleen vihasin ainekirjoitusta koulussa :) Halusin kuitenkin taltioida koko perheen edesottamuksia ja hankkeita blogin muodossa, ja tämähän on ollutkin hauskaa. Alkuun pääsy vaati yllättävän paljon aikaa ja paneutumista mutta kannatti, sillä nyt bloggailu sujuu jo leppoisammin.

Kukakohan tämän kivimuurin on tähän rakennellut?

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille:

Netti on pullollaan vinkkejä ja blogeja jotka käsittelevät bloggaamista joten paras ohjeeni on tutustua niihin! Kannattaa myös lueskella muiden blogeja ja silmäillä blogien ulkoasuja ja teemoja joista saa inspiraatiota oman tyylin luomiseen. Ulkoasu on melko tärkeä osa blogia ja tässä kohtaa lukijaystävällisyys ja selkeys on tärkeää. Oma bloggaustyyli löytyy ennen pitkää kokeilemalla, pääasia että jotain sepustaa ja muistaa tarkistaa oikeinkirjoituksen. Kunhan ensi alkuun selvittää mitä tarkoittaa gadget, widget ja banneri niin pääsee jo aika pitkälle! Kirjoitusideoita kannattaa koko ajan laittaa muistiin vaikka pieneen vihkoon tai älypuhelimeen päivän mittaan ettei tule inspiraatiokatkosta.

Ihan kuin jostain keskiajan Euroopasta. Mitähän kaikkea tallaajaa tässä on kulkenut aikojen saatossa.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi:

 Blogini nimesi Sanni blogista Riippumattomammaksi.

Polun varrelta löytyy hirsirakennus, varmaankin heinäladon virkaa toimittanut.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi:

Elämää pientilalla ja eläintenhoidon opiskelujen parissa!!, Pientilan ukko

Koivukumpu, Tia

Oma tupa, Anne-Mari

Alussa oli vehkosuo, Tessa

Vihreämpi akkuna, Nannukka

Sulosointuja Riitapalosta, Riitapalon Noora

Villa Idur, Pilvi

Farmer to bee, Hunajapupu

Harmaa torppa, Harmaan torpan emäntä

Tää on vielä kesken, Keskeneräinen

Jos joku on sattumoisin tämän haasteen jo saanut ja se on mennyt minulta ohi, niin eipä tarvitse uudestaan ruveta vastailemaan :) Eikä tämä ketään velvoita mihinkään muutenkaan, joten en ota nokkiini jos ei kerkeä kirjoittamaan.

Miksi lampaita?

Tajusin tässä eräänä päivänä että yksi pitkäaikaisimmista haaveistani olisi ehdottomasti oma, pieni lammaslauma. Tämä on siis jo ihan lapsuuden aikainen haave ja joskus täytyy saada unelmoidakin.  Lampaita tai muitakaan elukoita meille ei tule ennen kuin elämämme on tarpeeksi vakiintunutta, mutta monestakin syystä lampaiden pito olisi järkevää.

Lampaita saaristossa vuonna 1996.

Kalastajatilalla on ollut lampaita aina kesäisin, tosin ei enää viime vuosina. Kun Jeppe perheineen tuli kalastajatilalle vuonna 1996, se oli ollut melko tyhjillään noin parikymmentä vuotta. Voi vain kuvitella miten metsittynyt pihapiiri rupesi olemaan! Valtavasti töitä on tehty pihan ja rakennusten parissa ja lampaat ovat osaltaan auttaneet maisemoinnissa. Lampaat olivat kesäisin lainassa lähisaaren lammastilalta ja ne haettiin ja vietiin venekyydillä.

Pullerot pikkupässit maisemointipuuhissa saaristossa vuonna 1996.

Unelma lampaista pompsahti taas pinnalle kun viimeaikainen teema meillä on ollut vahvasti risut ja raivaus. Koska haluan elämältä muutakin kuin risusavottaa, täytyy laiduntavia eläimiä olla. Lampaat eivät ole esimerkiksi vuohen veroisia raivaajia, mutta pitävät kyllä heinät ja risukoiden alut aisoissa. Lisäksi lampaat ovat helpohkoja käsiteltäviä ja hoidettavia. Lampaan liha jakaa mielipiteet mutta minusta ainakin karitsan liha on hyvää. Nahasta saa taljoja ja muitakin tuotteita ja villaa voi melko helposti vaikka huovuttaa. Mummoni on aikoinaan opettanut minulle myös villan karstaamisen ja kehräämisen alkeet. Neulominenkin on aivan peruskauraa ollut jo pienestä saakka. Olisipa mahtavaa omistaa villapaita jonka on alusta asti tehnyt itse, aivan lampaan kasvattamisesta lähtien.

Laidun ja umpeenkasvanutta rantaa vuonna 1996.

Sama ranta vuonna 2016. Missä lampaat?

Merenrantaniityillä laidunnus olisi erityisen tärkeää, sillä muuten rannat kasvavat nopeasti täyteen järviruokoa. Entisaikaan laidunnetut rantaniityt muodostivat monipuolisen kasvilajiston ja elinympäristön monille eläinlajeille. Nykyisin melkein kaikki rannat puskevat järviruokoa, jota myös (virheellisesti) kaislaksi nimitetään. Järviruo'on leviämiseen vaikuttaa osaltaan myös vesistöjen rehevöityminen. Tälle saaristoniitylle olisivat laiduntajat tervetulleita ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta!