Kevätpuuhia saaristossa

Teenpä pienen tiivistelmän olennaisimmista viimeaikaisista tapahtumista. Meistä itse asiassa tehtiin juttu huhtikuun Kantri-lehteen joka on Maaseudun tulevaisuuden kuukausiliite. Maaliskuussa toimittaja Kirsi Haapamatti ja valokuvaaja Suvi Elo kävivät luonamme saaristotilalla haastattelemassa ja valokuvaamassa perhettämme. Oli hauskaa ja jännittävää ja molemmat olivat todella sympaattisia ja ammattilaisia hommassaan. Sinä päivänä vain puhalsi julmetun kylmä pohjoistuuli joten olosuhteet olivat hieman hurjat. Toivottavasti eivät toimittajat vilustuneet reissun seurauksena! Juttu ei näyttäisi olevan netissä luettavissa jos ei ole Maaseudun tulevaisuuden tilaaja mutta ohessa kuvia Kantri-lehdestä. Mielestäni todella hienosti tehty kirjoitus ja kuvat. Eräs mies jopa tunnisti meidät kaupassa jutun pohjalta!

Saaressa olemme häärineet asiaan kuuluvien kevätpuuhien parissa ja onneksi sää on suosinut. Aivan upeaa, aurinkoista ja tyyntä säätä on ollut tarjolla joten olemme tehneet paljon ulkohommia. Pieni "Lohi"-paatti on pesty, perämoottori huollettu ja vene laskettu vesille. Nyt ei muuta kuin verkot vesille jos jotain kalaa tulisi.
 Kävimme hupiajelulla saaren ympäri kun sää oli mahtava vapun kunniaksi. Moni muukin oli lähtenyt saaristoon vapun viettoon sillä monella mökkilaiturilla näkyi ihmisiä iloisesti vilkuttamassa.

Isännän ilme on vähemmän iloinen, mitähän mahtaa miettiä..:)

Puuveneemme joka on vanha kunnon kalastajavene on tervattu ja odottelee tervan kuivumista. Tämä on isännän silmäterä :) Puuvene vaatii jokakeväisen huollon mutta sen kanssa puuhastelu on jotenkin aika tyydyttävää hommaa ja tervan tuoksu on ihana. Tällä veneellä totisesti on sielu.

Ryytimaa, taustalla peura-aitoja.

 

Saaristotilan puutarhaan tulivat uutena lisänä kasvulavat anopin toimesta. Hän jopa maalasi ne sopimaan rakennusten kanssa sävy sävyyn ja aikoo ilmeisesti kasvattaa niissä mm. salaatteja, tilliä ja mangoldia. Saaristotilan puutarhaan kuuluu vanhastaan omenapuita ja kriikunapuita sekä anopin ylläpitämä ryytimaa josta löytyy mm. raparperia, oreganoa, lipstikkaa ja iisoppia. Omenat ovat melko villiä (ts. hapanta) lajiketta ja elleivät valkohäntäpeurat ehdi niitä syömään niin anoppi keittää omenahilloa syksyisin.

Peurat ovatkin oikea maanvaiva sillä ne syövät puutarhasta aivan kaiken, jokaikisen varvun ja terälehden. Ne tulevat joskus aivan ikkunan viereen syömään kesäkukat ruukuista ja rutiininomaisesti käyvät iltayöllä pihalla "laiduntamassa". Siellä ne yön pimeydessä sähisevät kun joku käy ulkona eivätkä vaivaudu edes siirtymään. Jokainen kukkapenkki, kasvimaa ja istutus on aidattava mikäli haluaa säästyä peuratuhoilta ja jotkut ihmiset ovat päätyneet saaristossa jopa aitaamaan koko pihansa. Jopa krookuksen kukat ne olivat tässä eräänä yönä popsineet menemään! Vappuaterialla meillä puolestaan oli yksi kyseisistä peuroista paistina ja hyvältä maistui. Ihmekös se kun eläin on varmaankin koko viime kesän napostellut puutarhojen kukkasia ja muita herkkuja joten söimme hänet hyvällä omallatunnolla. Ainakin se oli saanut viettää onnellisen elämän, RIP.

Saaristo parhaimmillaan vappuaattona. Mieletöntä.

Saariston olemme nyt jättäneet taaksemme sillä Jeppe on taas lähtenyt merille puurtamaan palkkatyön pariin. Olen siirtynyt vähäksi aikaa kaupunkiin käytännön asioita setvimään mutta onneksi pääsemme kohta tästä rotankolosta pois. Ensin muuttohommia ja sen sellaista, pian helpottaa!