tiistai 6. syyskuuta 2016

Saariston sato



Sainpahan osan omppusadosta talteen ja kuivattua. Oikein näppärästi omenat kuivuivat puuhellan yläpuolella ihan parissa päivässä. Perinteinen kuivausmenetelmä osoitti siis toimivuutensa. Kuivatut omenat ovat kyllä suurta herkkua joten niitä täytyy tehdä varastot täyteen. Kuivauksessa on se hyvä puoli että ei tarvitse hiki päässä keitellä ja säilöä tai viedä pakastimesta tilaa.


Omenalohkoja liottelin hetken sitruunavedessä ennen naruun pujottamista.



Nam nam, näistä tulee melkein riippuvaiseksi.


Hasselpähkinöitäkin olin suunnitellut kerääväni mutta tänä vuonna ei ollutkaan mikään mahtisato. Kokonaiset neljä kappaletta sain kokoon...


Kesäkurpitsasta tehtyä säilykettä. En ota kunniaa sillä tämä oli anopin kokeilu, mutta oikein hyvin onnistunut.



Kriikunoita puutarhan vanhoista kriikunapuista. Maistuvat sekä ihmisille että peuroille :)


Kasvimaalle ja perunamaalle kävi kyllä kalpaten tänä vuonna! Perunan varret, maustekasvit, raparperi, vihannekset, viinimarjat ja mansikat päätyivät kaikki sorkkaeläinten suuhun.


Joka ilta peurat ovat siis käyneet herkuttelemassa puutarhan antimilla. Tämä vuosi on ollut kaikista pahin siinä mielessä että mikään ei ole saanut olla rauhassa. Saaressa tietysti populaatio ei pääse levittäytymään uusille elinalueille, ja viime talvina ei ole ollut oikein kunnollisia jäitäkään joita pitkin liikkua muihin saariin. Tässä tilannekuvassa peuralle maistuvat maahan pudonneet kriikunat.

2 kommenttia:

  1. Niin suloisia kuin nuo peurat ovat, niin kyllähän ne aikas riesa on! Meillä pyörii kaurislauma, mutta eivät ole ihan pihaan tulleet, vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi kaikki ihastelevat peuroja aivan haltioissaan ja hipihiljaa ja sitten suhtautuminen muuttuu niin että huhhuh, taas ne tuossa mässäävät, ei jaksa! :D Tosiaan kauniita ovat mutta kohtuus kaikessa, pian niiltä ihan tosissaan loppu ruoka täältä saaresta.

      Poista