sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Muodonmuutoksia

Hip hei! Nyt tuntuu hyvältä ja syy siihen löytyy pikkuhiljaa tapahtuvasta järjestyksen muodostumisesta. Isäntäkin on palannut neliviikkoiselta työrupeamalta kotiin joten olemme päässeet yhdessä paiskimaan ulkohommia. Jumankauta että ovat risut saaneet kyytiä pientilalla viime aikoina. Ei olisi ikinä  uskonut minkä näköisiä rakennuksia pusikon takana piileksiikään. Sekä vanha sauna että navetta on nyt päässyt paremmin esiin kasvillisuuden joukosta. Koko paikan tunnelmakin on muuttunut heti aivan erilaiseksi. Semmoinen synkkä ja masentava ilmapiiri on saanut väistyä. Pientilalle on alkanut virrata uutta elinvoimaa.

Takavasemmalla vanha saunarakennus ja oikealla navetta.

Kertauksen vuoksi palatkaamme aikaan jolloin ympäristö oli pusikoitunut. Näistä "ennen"-kuvista saa jonkinlaisen käsityksen siitä mikä määrä vesakkoa ja puita on piirittänyt alaa. Vesakkoa on edelleenkin raivattavana ja nyt olemme karsineet vasta ehkä muutaman prosentin, mutta kyllä sielu lepää tuloksia katsellessa. Täytyy muistaa pysähtyä ihastelemaan saavutettuja virstanpylväitä jottei vallan uuvu kaiken työmäärän alla.

Vanha saunarakennus aiemmin kesäkuussa.

Vanha saunarakennus nyt. Onko se tosiaan sama rakennus?!

Navetta ennen.

Navetta nyt.

Eipäs muuta kuin traktorin peräkärryyn risut ja menoksi. Ilman traktoria olisimme varmasti vieläkin raahaamassa niitä risuja...

Hienossa säässä pääsimme työskentelemään.




Kärräsimme kaikki katkotut vesat ja risut pellolle ja aika monta kuormaa niistä tuli. Lopussa alkoi jo kyllästyttää mutta on kai paras hyväksyä että risut ovat ikuisesti osa elämää. Niitä on niin valtavasti että emme tiedä mihin niiden kanssa joudumme, mutta nämä pellolle roudatut kasat aiomme kylmästi vain polttaa syksyn tullen. Ei tietysti kaikkea yhtä aikaa vaan yksi kasa kerrallaan, hallitusti, sateella. Tässäkin kohtaa tulee mieleen miten tärkeää olisi pitää paikat laidunnettuina, niin pusikoita ei pääsisi alun perinkään syntymään. 

Ja eihän se homma siihen loppunut! Paksummat puut täytyy kerätä polttopuuksi.

Onneksi tuli hankittua kunnon peräkärry! Polttopuumateriaalia tuli lisäksi taas hirveät määrät ja nämä vain muutamasta paikasta. En ymmärrä miten siinä aina käy näin; joka kerta kun on tarkoitus tehdä vain nopeasti joku pikkuhomma niin löytääkin itsensä jonkin isomman savotan keskeltä.


Mitähän seuraavaksi..?

Piha on nyt täynnä rankoja ja aiemmin tehtyjä klapeja. Puuliiteriin täytyisi siis saada lisää tilaa... Kun totesin että koittaakohan koskaan päivä jona piha on täysin puhdas niin Jeppe vastasi että toivon mukaan ei, sillä se tarkoittaisi sitä että toiminta on pysähtynyt!

2 kommenttia:

  1. Komia navetta! Tuleeko sinne otuksia vielä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi suunnitelmissa ottaa lampaita. Erityisesti suomenlampaista olisin kiinnostunut heti kun mahdollista!

      Poista